*

veksi

Käännetäänkö aina vaan toinen poski

 

Meidän kristittyjen uskonto näyttää tänä päivänä varmasti monista ulkopuolisista vähän kummalliselta. Se kun suorastaan käskee meitä hyväksymään ja sietämään meihin suunnattua pilkkaa, halveksuntaa ja suoranaista terroriakin.  Jos lyödään, sanoin tai fyysisesti, käännä vain toinen poskesi.

Tietysti tuo kehotus on ainoa oikea. Maailmassa tuskin on muuta tapaa rauhoittaa riitoja ja pystyä elämään sovinnollisesti kaikkien kanssa.

Mutta mitä tehdä silloin, kun toiset käyttävät kehotusta harkitusti hyväkseen? On helppoa rakentaa ”kolmatta rintamaa” sellaisten ihmisten keskuuteen, jotka aina vain pyrkivät näkemään naapureissaan pelkkää hyvää.

Onko kristittyjen” lipsuttava” peruskäsityksistään ja muutettava  niitä vastaamaan paremmin  ihmiskunnan nykyisiä, muuttuneita arvoja ja tapoja? Olisiko suomalaisten, joiden kaksi valtionuskontoa kuuluu kristillisiin uskontoihin, pyydettävä tai vaadittava, maahan haluavia toisinuskovia sopeutumaan maan ja sen valtionuskonnon vaatimuksiin ja tapoihin?

Hyvin vanha ja viisas sanonta kannattaa ottaa harkittavaksi: Maassa maan tavalla, tai maasta pois.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Jospa ne posket pitää laskea? Neljännen jälkeen voi antaa jo takaisin?

Käyttäjän veksi kuva
veikko kärkkäinen

Ennen pitkää näin tulee käymään. Se lienee myös "vastapuolen " tavoitteena.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Muistaakseni sanotaan,"Millä mitalla te mittaatte, sillä myös teille mitataan"!

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Minä en tunnusta mitään uskontoa, enkä näe mitään aihetta sopeutua minkään uskonnon vaatimuksiin. Siitä huolimatta en aio lähteä mihinkään.

Käyttäjän veksi kuva
veikko kärkkäinen

Erään uskonnon vaatimuksiin tässä, kansana, ollaan näköjään taipumassa.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Mielenkiintoinen ajatus tuo toisen posken kääntäminen. Se sopii ja on ehkä tarkoitettu lähinnä yksilöiden välisiin pienimuotoisiin konflikteihin. Yhteiskunnan ja lain ei kai kannata toimia näin. Rikoksesta pitänee seurata jonkinlainen rangaistus, eikä yhteiskunnan saa antaa rapautua. Yhteiskunnan pitää toki olla ystävällinen kaikille, eikä rangaistuksia pidä langettaa kostomielessä, vaan vain järjestyksen ylläpitämiseksi. Vieraille pätevät tässä samat säännöt kuin omillekin, eli poliittisen pelon vuoksi ei tarvitse taipua.

Suomessa on uskonnonvapaus. Haluamme kai kunnioittaa kaikkia uskontoja ja antaa niille vapauden toimia. Tässä on kuitenkin joitain rajoja. Ihmisuhreja emme varmaankaan hyvksy, vailkka joku niitä haluaisikin uskonnollisista syistä antaa. Kristinusko on on aikanaan reformoinut itsensä. Enää emme polta noitia roviolla, vaikka sellaistakin on joskus uskonnon nimissä harjoitettu. Olemme tottuneet sekulaarin valtion ajatukseen. Valtio on jokseenkin neutraali uskontojen suhteen. Nämä ovat ehkä joitain karkeita rajoja, joita voi vaatia kaikilta uskontokunnilta.

Tähän välihuomautuksena se, että islamin tiukan tulkinnan ongelmien lisäksi (esim. šaria, uskosta luopuminen) hekilökohtaisella tasolla uskonnonvapauden salliminen voi olla koetuksella myös joissain kristillisissä yhteisöissämme.

Islamin ongelmat tulevat osin siitä, että monet sen oppineet eivät tunnusta sekulaarin valtion periaatetta, vaan nojaavat enemmän teokratian suuntaan. Oppiin kuuluu ajatus siitä, että pyritään saattamaan voimaan islamilainen laki, joka koskee myös muita kuin muslimeita. Kokemus erillisestä moraalista ja uskonnon poliittisuudesta johtaa helposti henkiseen eristäytymiseen ja asenteelliseen konfliktiin muiden kanssa. Tähän pitää lisätä vielä koraanin ja muiden keskeisten kirjoitusten (tai niiden tiukimpien tulkintojen) antama jonkinasteinen hyväksyntä väkivaltaisille toimille (kumouksellisten lisäksi). Ja vielä päälle se, että eriasteiset islamistit ovat oikeastaan hartaita uskovaisia, jotka uskovat pyhien kirjojen kirjaimelliseen tulkintaan, ja joiden toimia maltillisten ja sekulaarien muslimeiden ei ole helppo torjua, sillä perustavien opinkappaleiden (esim. šaria) kieltäminen ei ole hyväksyttävää.

Kannatan ehdottamaasi sääntöä, maassa maan tavalla. Suomen perinteinen muslimväestö on ollut mitä mallikelpoisinta väkeä. Suuri määrä uutta väkeä voi kuitenkin nostaa esiin ongelmia. Tämä koskee tietenkin kaikkia maahanmuuttajia, mutta islam ja sen vaikutukset ovat tässä kai selvästi se vaikeimmin hallittava osa. Islamin sisällä kytee jo uudistava liike, joka vaatii uskonnon "nykyaikaistamista" tai maltillisempaa opinkappaleiden sekulaaria tulkintaa. Tuo voima on vielä aika heikko, mutta toisaalta on esitetty sekin ajatus, että nykyinen islamistinen aalto olisi jo vastareaktio tuolle tulossa olevalle muutokselle ja uudelleentulkinnalle. Sitä odotellessa, ehkä Suomen olisi hyvä miettiä, millaisen toiminnan se voi uskonnon puitteissa hyväksyä, miten se haluaa uusia maahantulijoita ohjeistaa, ja kuinka paljon muutosvoimia yhteiskuntamme sietää alkamatta kuplia liikaa.

Käyttäjän veksi kuva
veikko kärkkäinen

Kiitos hyvästä kommentistasi, jälleen kerran.

Minulle oli uutta se, että Islamin sisällä on kasvamassa liike, joka vaatii uskonnon uudistamista, päivittämistä nykyaikaan. Heillä, ketkä sitä puuhaavat on varmasti suuria vaikeuksia tiedossa. Islam on niin vanhoillinen kuin vaan voi ,luultavasti minkäänlaista Koraanin muokkaamista ei ole koskaan tehty,, lukuun ottamatta kääntämistöissä tapahtuneita selvennyksiä. Olen kuullut sanonnan, että Koraani on oikea Koraani vain arabiankielellä.

Suomi ei mielestäni ole puhdas sekulaarivaltio, Sellainen on mielestäni valtio, jolla ei olet sidosta johonkin uskontoon, valtionuskontoon. Kannattaisi harkita sidoksen purkamista.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Voi olla että liioittelin tuon muutosvoiman kokoa, sillä julkisesti uudistumista uskaltavat vaatia vain jokut aktivistit. Suuria aktiivisia joukkoja heidän tuekseen ei ole ilmaantunut, ja he itse ovat saaneet erinäisiä uhkauksia. Turkki on tunnetusti muslimivaltio, joka on yrittänyt pitää uskonnon ja valtion erillään, mutta sielläkin tuulet puhaltavat tällä hetkellä vastakkaiseen suuntaan. Ehkä suurimman toivon (globaalilla tasolla) voi laittaa siihen, että maltilliset muslimit rohkaistuvat ottamaan kantaa asiaan niin, että sysäävät tiukimmat islamistiset tulkinnat omassa yhteisössään jollain tavalla selvästi ei-hyväksyttävään asemaan. Isis ja muu jyrkkä islamismi voi nuorison radikalisoimisen lisäksi johtaa myös siihen, että kaiken tuhon nähtyään suuri osa muslimiyhteisöstä kääntyy radikaaleja tulkintoja vastaan.

Koraanin ja muiden keskeisten lähteiden katsotaan olevan ikuisesti muuttumattomia ja täydellisiä. Tämä vaikeuttaa huomattavasti uudistusten tekemistä. Jos oppi sanoo vaikkapa, että uskosta luopujat pitää tappaa, ja kirjoitusten muokkaaminen on mahdotonta, ehkä yksi luonteva tie on ajatella, että nuo säännöt pätivät islamin synnyn aikaan, mutta eivät koske enää nykyistä yhteiskuntaa. Muslimit ratkasiskoot itse mikä on luontevin tapa sopeutua nykyisiin tarpeisiin (tai olla sopeutumatta).

Käsittääkseni Koraani on myös arabiaa taitaville vaikea luettava. Islamissa ei ole keskeistä järjestöä, joka määräisi oikean opin, joten eri uskonoppineet viljelevät varmasti vielä pitkään sekä maltillisia että radikaaleja Koraanin monimutkaisten lauseiden tulkintoja. Muhammedin elämänkerrat ovat myös tärkeä lähde, ja niiden sotaisuus yhdistettynä käsitykseen siitä, että Muhammedin elämä oli täydellinen esimerkki myöhemmille polville, tuottanee vaikeuksia vielä pitkään.

Suomi voisi tosiaan luopua vielä jäljellä olevista valtion ja kirkon välisistä muodollisista sidoksista. Viimeaikaisista keskuteluista mieleen nousee tasa-arvoinen avioliittolaki. Islamistien ja šarian suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on hyvin jyrkkä. Toisaalta myös moniavioisuus voisi tulla mukaan keskusteluun toisensuuntaisena liberaalisuuden ja uskontoriippumattomuuden vaatimuksena :-).

En uskalla ennustaa, mihin suuntaan islamin kehitys kulkee. Voisi väittää, että islam on ollut hyvin stabiili ja johdonmukainen syntymästään saakka (kristinuskon tapaan laajenemaan pyrkivä, mutta ehkä hieman voimallisemmin), eikä muutosta ole odotettavissa. Toisaalta nykyiset konfliktit yhdistettynä nykyiseen globaaliin tiedonvälitykseen eivät voi olla aiheuttamatta joitain muutoksia. Yksi vaihtoehto on entistä suurempi into uusien ihmisten ja alueiden saattamiseksi oikean uskon piiriin. Toinen vaihtoehto on tilanteen normalisoituminen globaalin sekularismin suuntaan. Suomenkin toimenpiteillä on vaikutusta siihen, mihin suuntaan tuulet kääntyvät. Turun tapauksessa mielenkiintoista oli se, että muslimitaustaiset ihmiset osallistuivat aktiivisesti myös hyökkäyksen torjuntaan (tosin vain pieni ilo isossa onnettomuudessa ja huonossa trendissä).

Islam on maailman vahvimmin leviävä uskonto, kai siksi, että se sisältää sopivan keitoksen laajenemiseen tähtääviä ja jäseniä itseensä sitovia komponentteja. Tuo resepti on toiminut jo vuosisatoja ja näköjään toimii edelleen. Ehkä Suomella ja muilla länsimailla on vapaus tehdä se tulkinta, että uskonnonvapausperiaatteesta huolimatta sillä on oikeus asettaa joitain rajoituksia kaikkein radikaaleimmille uskontojen (tai muiden ideologioiden) levittämismenetelmille, sisäisen kurinpidon menetelmille, jäsenten yhteisöön sitomiselle, ja yhteisön sääntöjen pakottamiseen myös yhteisöön kuulumattomille.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset