veksi

oman tiensä tallaaja

Tällä blogilla esittelen teille erään harvinaislaatuisen ystäväni.  Hän poikkeaa niin paljon meistä muista tallaajista, että en koskaan ennemmin ole hänen kaltaistaan henkilöä tavannut.

Viimeisten parin vuosikymmenen  aikana yhteiskuntamme on muuttunut rajusti. Kuntien ja valtion taloudesta vastuussa olevat ovat hoitaneet leiviskäänsä niin huonosti, että maamme väestö on kovaa vauhtia jakautumassa kahtia, varakkaisiin ja köyhiin. Keskiluokka  on vielä olemassa, mutta kutistuu vuosi vuodelta vähäisemmäksi. Köyhiksi luokiteltavia kansalaisia on jo yli miljoona ja heidän lukunsa lisääntyy vuosi vuodelta.

Maan varallisuus kasaantuu aina vain harvempien haltuun. Perinnöt ja varakkaille helppo huippukoulutuksen hankkiminen jälkeläisille edesauttavat omistusten kasaantumista. Myös poliittisilla päätöksillä luodaan harkitusti edellytyksiä rikkaitten rikastumiselle. Kehitys jatkuu niin huonona, että odotettavissa voi olla USA:n kaltainen TRUMP -ilmiö, pahimmassa tapauksessa koko yhteiskuntarauha voi olla vaarassa.

Mutta mennäänpä tuohon ystävääni.  Hän kuuluu tuohon varakkaitten luokkaan.  Varakkuus on hankittu kovalla työllä yrittäjänä.  Alkuperintöjä ei ollut, vaan omaisuus tehtiin tyhjästä ja samalla työllistettiin suuri joukko työntekijöitä.

Eläkkeelle jäännin ajan koittaessa yritys myytiin. Maahan syntyi uusi miljoonikko.

Suomalaiset miljonäärit toimivat yleensä kovasti saman kaavan mukaan. Eläkeiän koittaessa rahat piilotetaan verottajan ulottumattomiin, siirrytään halvempien elinkustannuksien maihin että rahat eivät kuluisi ja aika vähän välitetään siitä, kuinka koko Suomenmaa siitä edespäin pärjää.

Odotimme puheena olevan eläkeläisen menettelevän aivan samoin. Mutta ei, hän teki aivan jotakin muuta. Asettui asumaan maaseudulle, kunnosti vanhan maalaistalon ja alkoi osallistua kaikin tavoin kotiseutunsa elämään. Paikalliset yhteisöt saivat uutta vauhtia toimintaansa ja mikä ennenkuulumattominta myös pienet rahoitusta vaatiavat ongelmat alkoivat ratketa useinkin uuden rahoittajan omarahoituksen avulla.

Koko paikkakunta totesi saaneensa lottovoiton.

Kysymykseen miksi hän menettelee näin, vastaus oli " -viimeisessä paidassa ei ole tietääkseni taskuja ollenkaan".

Eipä tietääkseni  todellakaan ole. Lieneekö patjaakaan, jonka alle varallisuutta voisi piilottaa? 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Pekka Iiskonmaki

Poikkeus vahvistaa säännön. Minun kaverini ovat muuttaneet pois Suomesta.

Käyttäjän veksi kuva
Veikko Kärkkäinen

Niinpä useimmat tekevät. Minäkin hetken harkitsin, kurkistin rahapussiini ja lopetin harkinnan.
Enkä ole edes katunut hetkeäkään.

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Pekka mittaa kaiken rahassa ja on siksi onneton... niin kuin minäkin...

Pekka Iiskonmaki

Olen matemaattisesti ajatteleva ja teen usein monista asioista laskelmia ihan mielenkiinnosta.

Suomi on jo tuhonnut itsensä ylisuurilla veroilla. Kyllä se tekee meistä onnettomia.

Ei kannata hakata päätään Suomen mäntyyn. Parempi on muuttaa pois.

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen Vastaus kommenttiin #5

Eipä täällä kohta kannata mitään tehdä juu...

Käyttäjän hannuaro1 kuva
Hannu Aro

Juha Vainion sanoituksissa on elämisen ohjeita vielä pitkäksi aikaa, esim: "Perunalaulu"

On moni meistä täysin korvaamaton mielestään,
niin etenkin, jos rahaa on ja rasvaa.
Mut' joka ainut ylennetään samaan tehtävään:

Päämääränämme perunaa on kasvaa.
Saat olla ministeri taikka kanisteri vaan,
mut' hiljaa henkes' lähtiessään vislaa.
Ja ylväs vartes' vaossa on kerran pottumaan,
josta joku sinut votkapulloon tislaa.

Tässä teille on testamentti,
sano maatalouskonsulentti.

Jo mukulana ollessain, kun perunoita söin
tää perusajatus mun alkoi itää.
Mä ymmärsin sen, että aivan turhaan elämöin
kun hahmoani hetken saan vain pitää.
Mä käymässä vain olen täällä hetken lyhyen,
ja kapallistakaan en ota mukaan.
Tää olotila varmasti on väliaikainen.
Miksi syyttää suotta pullistelis' kukaan.

Tässä teille on testamentti,
sano maatalouskonsulentti.

Niin kaunis on tuo pelto, joka kasvaa perunaa,
sen yllä leivon liverryskin helää.
Mut' kesän verran lintu ainoastaan laulaa saa
ja peltomieskin aikansa vain elää.
Voit viheltää tai viljellä on samantekevää,
pian edessä oot peruskäsityksen.
Kun mullan alla tärkkelystä turpoo varrenpää,
siinä vaellus saa vasta täyttymyksen.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Puolitotuus. Siksi vaarallinen ja helppo ostaa.

Koko totuus:
"Ruumis tulee maaksi jälleen, mutta henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin." Tämä ei ole vertauskuvaa, vaan joka sana on on totta.

Käyttäjän hannuaro1 kuva
Hannu Aro

Tämän takia Juha Vainion tekstit elävät, vaikka ruumis on maatunut. Henki elää, sen todistaa sanonta "talvisodan henki".
Suomessa on nyt tilaus tälle talvisodan hengelle, muuten EU jyrää meitin.
"ei soo ihmises, soon korkeemmas käres"

Juuri kuuleman tiedon mukaan Suomessa KHO:n päätökset eivät olisikaan enää puolueettomia Suomen lakiin perustuvia, vaan niihin vaikuttaa lobbaus. Ryhdistäytymisen aika on nyt, muuten ei tästä alennuksen tilasta voi nousta.

Käyttäjän veksi kuva
Veikko Kärkkäinen

"Mut' kesän verran lintu ainoastaan laulaa saa
ja peltomieskin aikansa vain elää.
Voit viheltää tai viljellä on samantekevää,
pian edessä oot peruskäsityksen."

Hieno teksti Juhalta.
Kukaan meistä ei "ota kapallistakaan mukaan". Viimeisessä paidassa ei taskuja tosiaankaan ole. Siksi ehkä kannattaisi ajatella hiukan muitakin kanssamatkustajia, auttaa vaikka himppusen ja huomaamattomasti kuten ko. ystäväni tekee. Tulopuolelle jää varmasti ainakin hyvä mieli.

Toimituksen poiminnat