*

veksi

Minun isäni

 

Olen ollut onnekas mies. Minulla on ollut kaksi isää, joita molempia olen voinut syvästi kunnioittaa.

Sodan melskeitten keskelle syntyneitten lasten tulevaisuus ei ollut valoisa. Oli puutetta kaikesta, isät olivat sodassa ja äidit lähes nääntyivät perheen ja toimeentulon hankkimisen työtaakan alle. Avioliitot olivat useinkin vaarassa hajota ja niin kävi vanhemmillenikin.

Pieni poika otettiin avosylin vastaan lapsettomaan sukulaisperheeseen ja adoptoitiin myöhemmin omaksi lapseksi. Myös uusi kasvatusisä oli sodassa, oli ollut jo talvisodassakin mukana. Tehtävä siellä oli kaikkein  pahimmasta päästä, lääkintämiehenä, useinkin keskellä taisteluja. Sodasta palasikin kotiin särkynyt mies.

 Kaikista ongelmista huolimatta perhe tuli hoidetuksi aivan kunnialla. Pienellä pojalla oli isä, jota saattoi kunnioittaa ja jota voi lähes aina katsoa ylöspäin.

Myöhemmin tutustuin uudelleen myös biologiseen isääni. Onneksi olin silloin jo niin vanha, että pystyin hyväksymään monet elämän realiteetit. Pienenä olin kantanut katkeruutta lähinnä siitä, että perheen hajotessa  olin menettänyt sisaruksenikin. Nyt pystyin hyväksymään asiat ja antamaan anteeksi. Sisaruksenikin sain aikuisiässä takaisin.

Loppujen lopuksi tajusin olevani tavallistakin onnekkaampi. Minulla oli ollut kaksi isää, jotka  varauksettomasti toimivat minun parhaakseni.

Hyvää isänpäivää heille molemmille!  Nuorena vähäisinkin kiitos saattoi jäädä sanomatta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset